Home AJANKOHTAISTA Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomelle ulkosuomalaiselta

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomelle ulkosuomalaiselta

by Katja Presnal joulukuu 6, 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!

Tänään on hyvä päivä uskaltautua uuteen: lanseerata Skimbaco Suomi, skimbaco.com, virallisesti suomeksi.

Olen ollut ulkosuomalainen 19 vuotta. Alunperin lähdin Saksaan, mutta se lähtö ei ollut dramaattinen, koska aikomukseni oli palata Suomeen. Ja palasinkin, muutamaksi kuukaudeksi, tekemään töitä ja säästämään matkarahoja Amerikkaan. Amerikkaan lähtö oli iso juttu. Olimme seurustelleet Saksassa vain kuukauden, ja muutaman kuukauden etäsuhteessa alkaa itsekin kyseenalaistaa oliko se nyt ihan oikeasti niin vakavaa kun ajattelin. Skypeä ei vielä ollut keksitty, ja sähköpostejakaan emme usein pystyneet lähettelemään. Ystäväni pitivät minua hulluna, vanhempani olivat menettäneet toivonsa. Vanhempani veivät minut Helsinki-Vantaalle, ja vaikka siihen astiseen elämääni olin paljon jo kokenut, eivät vanhempanikaan olleet koskaan nähneet minua niin hermostuneena kun silloin lentokentällä.

”Katja, mitä sä ny hermoilet, oletha sä ollu lentokonees ennenki.”

Ei, en lentämistä pelännyt, Amerikka ei hermostuttanut. Eikä Matt’n uudelleen kohtaaminenkaan ollut se joka sai vatsan epämukavasti kuralle.

”Ei… emmää lähtemist pelkää… vaan sitä et en tuu koskaan takasi.”

Tunsin koko ruumissani aloittavani uuden elämän, ja jättäväni vanhan taakseni. Vaikka suhteessahan olisi voinut käydä huonosti. Tai olisin vaan voinut päättää että kukaan ei ole sen arvoinen että jättäisin kotimaani taakseni. Nyt nelikymmpisenä tiedän että elämässä on monia tapahtumia jolloin elämä muuttuu yhden pienen hetken ansiosta, mutta usein emme edes tiedä mikä se hetki on, joka aloittaa lumivyöryn.

Mutta lentokentällä istuessani, odottaessani lentoani New Yorkiin, tunsin kuinka olen mustan aukon rajalla, valmiina hyppäämään tuntemattomaan. Tietoisuus siitä että kyllähän sitä aina pääsee takaisin ei helpottanut. Koska en oikeastaan ollut hermostunut epäonnistumisesta, ja maitojunalla takaisin kotiin tulemisesta. Sehän olisi ollut se helpompi vaihtoehto. Olin koko elämäni tehnyt paljon töitä, suunnitellut tulevaisuuttani, ja nyt yht’ äkkiä olin valmis heittämään kaikki suunnitelmat roskiin ja kokeilemaan jotain muuta. Ja ei oikeastaan ollut hajuakaan mitä se ”jotain muuta” voisi olla, jos nyt niin kävisi että tälle tielle jään.

Matt kosi viikon kuluttua, ja loppu on historiaa, niin kuin sanotaan… ja lisää niistä jutuista toiste.

Helsinki havis amanda

Tätini asui Saksassa kymmeniä vuosia, ja aina näin hänet suomalaisena, enkä koskaan ulkopuolisena. Joskus ehkä hieman jäljessä Suomen asioista, tai täysin tietämättömänä kulttuurin uusimmista tai päivän polttavista aiheista. Vaikka internetin myötä tämän kaiken pitäisi olla helpompaa minulle, ja sosiaalimedian myötä pystyn myös pitämään nyt yhteyttä suomalaisiin, ulkosuomalaisena ei aina ole helppoa.

En puhu suomea usein, ja jännittää todella paljon suomeksi kirjoittaminen, ja pelkään jo etukäteen saamaani kritiikkiä. Itse koen sydämessäni olevani suomalainen, ja itseasiassa vaikka olisin voinut hakea Yhdysvaltojen kansalaisuutta jo yli kymmenen vuotta sitten, en ole sitä hakenut. Olen ylpeä suomalaisuudestani.

Todellisuus on kuitenkin se että vieraissa maissa asuessani olen aina ollut ”se suomalainen,” se ulkomaalainen. Ja kun minulla on ollut omituisia tapoja, ne on usein laitettu suomalaisuuteni piikkiin. Vaikka kielitaitoni on hyvä, ja tunnen olevani hyväksytty niin on kuitenkin monia asioita joiden takia en tunne kuuluvani joukkoon. Kun tulen Suomeen, asia ei ole juurikaan paremmin. Nyt olen ulkomaalaistunut, amerikkalaistunut, minulla on ulkomaalainen sukunimi (”puhutko edes suomea?” on kysytty useamman kuin kerran), ulkomaalainen perhe, ja olen omaksunut ulkomaalaisia tapoja jotka sotivat suomalaisia tapoja vastaan.

Ulkosuomalaisella on mahtava tilaisuus valita suomalaisesta kulttuurista ja perinteistä ne mielyttävimmät käyttöön, ja valita kuin rusinat pullasta myös muiden kulttuurien tavoista. Koen että me olemme kasvattaneet yhdessä kolme aivan mahtavaa teini-ikäistä lasta, jotka ovat oppineet amerikkalaisesta ja suomalaisesta kulttuurista ne parhaat palat. Olen aina ajatellut että tämä on hyvä asia, mutta siihen en ollut varautunut että se oikeastaan tarkoittaa ettet elä täysillä kumpaakaan kulttuuria, ja kun elää kahden kulttuurin keskellä on aina jotenkin erikoinen ja ulkopuolinen.Inner Finn

 

Liityimme täällä Nova Scotiassa, Kanadassa, Finlandia Clubiin, jonka kanssa vietimme itsenäisyyspäivän illallisen jo viime viikonloppuna. Uskomaton juttu: monet klubilaisista eivät ole käyneet Suomessa kymmeniin vuosiin, ja moni ei ollut edes syntynyt Suomessa, vaan olivat toisen polven siirtolaisia. Yksi rouva kertoi tulleensa Kanadaan neljä-vuotiaana yli 60 vuotta sitten. Pienimuotoisissa juhlissa noustiin seisomaan ja laulettiin Maamme-laulu, ja suomalaisia joululauluja (CD:n avulla). Merkittävintä tässä oli että suurin osa klubilaisista ei puhu suomea, mutta kaikilla halu osata laulaa ainakin Maamme-laulu. Klubilaisilla on omat suomenkielen oppitunnit, jäseninä kuusi rouvaa, joista nuorinkin on jo yli kuusikymmentä vuotias. Todella mieltä lämmittävää oli nähdä miten tämä Suomi-kerho toimii, ja että yleensä on olemassa vastaavia Suomi-klubeja. Puhuin muiden ulkosuomalaisten kanssa, ja moni on tehnyt saman huomion kuin minäkin: Suomi klubien jäsenten keski-ikä on huolestuttavan korkea, ja uusia ihmisiä kaivataan. Toivon että tämä paikallinen Finlandia Club säilyy ja kasvaa vuosien saatossa.

Juhlissa klubin presidentti luki ääneen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kirjeen ulkosuomalaisille.

Te ulkosuomalaiset olette tärkeitä lähettiläitä maailmalla, jotta isänmaamme ainutlaatuisuus tulee tunnetuksi. Vahvuutemme saatetaan nähdä läheltä katsottuna välillä itsestäänselvyyksinä, mutta ne ansaitsevat kyllä valokeilansa puheissamme ja ajatuksissamme!

sanoi Sauli Niinistö kirjeessään.

Ja näinhän se on. Emme me ulkosuomalaiset ole mitään toisen arvon kansalaisia, vaan teemme usein tärkeää työtä maamme hyväksi sen ulkopuolella. En usko että on sattumaa että Suomi on alkanut saamaan todella hyvää mainetta ympäri maailman mitä enemmän suomalaiset matkustavat maan ulkopuolella, ja mitä enemmän Suomesta lähtee epävirallisia lähettiläitä maailmalle.

Itse olen blogannut lähes kymmenen vuotta Amerikassa ja sinä aikana tavoittanut miljoonia, ja uskaltaisin sanoa että kun suomalaisuudesta on puhe, niin ainakin sadoille (uskaltaisin sanoa useammalle tuhannelle) amerikkalaisille kun sanotaan ”Suomi” niin minä henkilönä tulen mieleen, ja mitä minä olen Suomesta kertonut. Olen myös auttanut monia Skimbacon lukijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan matkansa Suomeen. Meitä ulkosuomalaisia on todella paljon jotka epävirallisesti vievät positiivista kuvaa Suomesta maailmalle, joka päivä.

made in finland

Ehkä tärkeämpänä Sauli Niinistön kirjeessä on kuitenkin tunnustus että me suomalaiset näemme vahvuutemme usein itsestäänselvyyksinä, vaikka ne ansaitsevat valokeilan. Olen täysin samaa mieltä, niin henkilökohtaisesti kuin koko kansan mittasuhteessa. Mitä enemmän olen maailmaa nähnyt, sen paremmalle Suomi näyttää vertailussa. Toivon että pystyn tuomaan uutta näkökantaa asiaan ulkosuomalaisena joka rakastaa Suomea, ja odotan innolla Suomeen paluuta.

Alla kuva minusta pikkutyttönä, ja näytin varmaankin tädille ja mummolle kuvassa ”tuonne, toiselle puolelle merta” kun seikkailuviettini oli kova.

Lähetän tänään sinulle terveiseni täältä meren toiselta puolen Kanadasta, ja tunnustan, kyllä voisin jo palata Suomeen ja mielenkiinnolla kokea millaista siellä on asua. Se olisi kuin uusi seikkailu minulle.

Katja lapsena

Save

Voit tykätä myös näistä

Leave a Comment