Home Aasia Tenganan kylä Balilla – ja yllättävä juttu mikä yhdistää monia

Tenganan kylä Balilla – ja yllättävä juttu mikä yhdistää monia

by Katja Presnal maaliskuu 5, 2017

Matkailu avartaa, sanotaan. Moni lähtee Indonesiaan Balille ”avartumaan” ja etenkin Eat, Pray, Love-elokuva aloitti vuosia sitten Bali-matkailun buumin, jolle upeat Instagram-kuvat Balilta nykyään antaa vain lisäsyitä buukata matka Balille.

Jossain vaiheessa koitan kirjoittaa enemmänkin Bali-vinkkejä, mutta tänään ajattelin kertoa yhdestä kokemuksesta, joka jäi päälimmäisenä mieleen, ja jota mietin vuosien jälkeenkin usein. Mielestäni matkailu avartaa eniten juuri silloin kun palaat matkalta, ja pystyt muuttamaan omaa elämää parempaan suuntaan matkalta innostuneena. Uskon siihen että oma elämä tulisi rakentaa niin ettei siitä tarvitse lähteä ”lomalle”. Eihän siinä ole mitään väärin että haluaa lähteä lomalle, ja viettää aikaa hotellin uima-altaalla, mutta suosittelen että vietät jonkin aikaa myös paikallisten ihmisten seurassa, koskaan ei voi tietää mitä heiltä voi oppia, olit sitten missä tahansa päin maailmaa. Itse en olisi ikinä uskonut mitä opin Balilla Tenganan Pegringsingan kylässä.

Tenganan Pegringsingan on kylä on Itä-Balilla, muutaman tunnin ajomatkan päässä Ubudista. Liikenne Balilla voi soljua aika hitaasti, joten 50 km:n matka voi kestää kauan. Ajomatka oli suhteellisen helppo – ilmastoidussa hotellin järjestämässä autossa, jossa saimme kylmää vettä ja jopa jäädytettyjä pyyhkeitä viilentämään oloa. Kun saavuimme Tenganan Pegringsinganiin, niin koko kylmät pyyhkeet ja luksus-hotellin buffa-aamiaiset tuntuivat jotenkin naurettavalta, ja tajusin miten pilalle hemmoteltu olen.

Tenganan Pegringsinganiin on pieni sisäänpääsy maksu, jolla tuetaan kylän toimintaa. Kylä selkeästi tienaa juuri turismilla, ja samantien kun pääsemme portista sisään, askelmiamme rytmittään perinteinen balilainen Gamelan selunding-musiikki, ja ensimmäiset myyntikojut toivottavat meidän tervetulleiksi. Kylän suurimpia myyntiartikkeleita ovat gringsing-kaksoisikatkankaat, ja bamboon lehtiin käsinpiiretyt kartat. Tunsin oloni tervetulleeksi, ja kun opin kuitenkin enemmän kyläläisistä, ja elämysmatkailun tarjoaminen on aika kaukana kyläläisten mielissä.

Tenganan Pegringsingan on ”Bali Aga” kylä. Bali Aga tarkoittaa että kylässä vaalitaan yhä vanhoja perinteitä, ja historiallisia sääntöjä, joita on noudatettu kylässä satoja vuosia, ja vaikka joitain sääntöjä on rikottu (esim. päästämällä turisteja vierailemaan), moni sääntö on yhä voimassa. Kylä ja siellä olevat talot on rakennettu alkuperäiseen balilaiseen tyyliin, ja kylässä yhä noudatetaan monia tapoja ja rituaaleja satojen vuosien takaa tarkoituksena pitää kylä puhtaana ulkopuolisilta vaikutuksilta. Tanagealaiset jotka muuttavat kylästä pois, eivät saa muuttaa kylään takaisin, eivätkä myöskään saa asua enää kylässä jos menevät naimisiin kylän ulkopuolisen kanssa. Ainostaan kylässä syntyneet Bali Aga-ihmiset saavat asua kylässä, ja nykyään kylässä asuu noin 400 ihmistä.

Ihmisten lisäksi kylällä asustelee paljon eläimiä, niin kuin muuallakin Balilla… Koirat ja (pyhät) lehmät kulkevat kylällä vapaana, ja kylällä on kukkoja jokaisessa sateenkaaren väreissä – kävelemässä ympäri kylää, tai bamboohäkeissä. Juttelin kyläläisen kanssa, jolla oli näitä bambohäkkejä paljon pihalla. Bamboohäkit tehdään kylässä käsin, ja kukkoja kasvatetaan kukkotappeluita varten. Kukkotappelut ovat yli tuhat vuotta vanha balilainen perinne, ja osa hindujen uskonnollista rituaalia, jolla karkoitetaan pahoja henkiä. Kukkotappelut ovat nykypäivänä sekoitus uskonnollista rituaalia, veristä tappelumatsia ja taidemuotoa. Vaikka vedonlyönti on laitonta, taitaa sitä myös tapahtua paljon. Kukot maalataan eri värisiksi, ja väreillä on suuri merkitys kun esimerkiksi valitaan mitkä kukot laitetaan taistelemaan keskenään.

 

 

Ikat

Mielenkiintoisin kohtaaminen kuitenkin tapahtui kun astuin sisään ikatkauppaan. Pienen ikatkaupan lattiana oli kova betoni, ja kauppaa valaisi yksi johdosta roikkuva hehkulamppu. Lasittomista pienistä ikkuinoista tuli hieman lisää valoa pimeähköön kauppaan, mutta sen mukana myös kuumuus. Lattialla istui nainen kutomassa ikatkangasta, ja aloimme juttelemaan ikatista, kutomisesta, ja elämästä. Hänen lapsensa leikkivät takahuoneessa, telkkarissa on päällä joku Disneyn ohjelma.

 

Kaksoisikat, eli gringsing, on Tenganan kylän erikoisuus. Ikatkuvioita saadaan kankaaseen tekemällä kuvioita joko loimi-ikatin tai kudeikatin avulla. Loimi-ikatissa loimi langat värjätään värjätään ennen kutomista ja näin saadaan kudottaessa kankaaseen kuvio. Kudeikatissa kudelangat kierretään tulevan kankaan levyiselle kehykselle ja kuvioalueet sidotaan väriä läpäisemättömiksi. Kaksoisikat on tapa, jossa yhdistetään kaksi eri tapaa – molemmat sekä loimi että kude langat värjätään ennen kutomista. Useimmat kaksoisikatkuvioista joita nykyäänkin vielä tehdään ovat satoja vuosia vanhoja, ja näiden tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa. Tenganan on kuuluista näistä gringsing-kaksoisikatkankaista, ja niitä käytetään yhä uskonnollisissa seremonioissa niiden hengellisen tärkeyden takia.

balinese-woman-with-ikat

Ennen kuin kankaita päästään edes kutomaan, lankojen värjäys voi kestää viikkoja. Väriaineet tulevat suoraan luonnosta, ja värjäys yksinään on jo taidemuoto. Ainoastaan Tenganan kylän naisilla on lupa tehdä gringsing-kaksoisikatkankaita, ja kylässä olikin useita ikatpajoja.

Kysyin naiselta kuinka monta tuntia päivässä hän istuu kovalla betonilattialla kutomassa, ja hän kertoi että yleensä 2-3 tuntia päivittäin, ja loppuaika menee värjäämiseen ja muihin kankaan valmistusvaiheisiin. Isompi kokoisten gringsing-kaksoisikatkankaiden valmistus voi kestää jopa viisi vuotta siitä kun ensimmäisiä lankoja aletaan värjätä.

Onpa stressitöntä!

Juttelemme kudonnasta, kylän elämästä, ja kun ollaan hetken verran juteltu, nainen kysyy mitä minä teen työkseni. Mietin mielessäni miten paljon stressaavampaa elämäni on… kirjoittamista, kuvaamista, matkustamista, lasten kouluun viemistä, perheestä huolta pitämistä, konsultointia, konferenssipuheluita, soppareiden kirjoittamista… tunteja ei ole päivässä tarpeeksi. Ja ohikiitävän hetken toivoin että elämäni olisi stressittömämpää, ja voisin ”vaan” tehdä käsitöitä joka päivä, ja nauttia kauniista paratiisista. Vastasin että kirjoitin työkseni, ja julkaisin omaa nettisivua. Kerroin että myös minulla oli kolme lasta, niin kuin hänellä, ja miten pidin perheestä huolta samalla kuin tein töitä, ja että matkustin paljon.

Nainen katsoi minua nauraen ja sanoi:

Elämäsi kuulostaa niin kivalle. Ei stressiä. Voit kirjoittaa ja olla lasten kanssa kotona. Minun elämässä on niin paljon stressiä, eikä päivässä ole koskaan tunteja tarpeeksi. Aina pitää värjätä tai kutoa, ikatissa on niin monta prosessia. Menee vuosia että saan kankaan valmiiksi.

Nauroimme yhdessä, ja sanoin että kaipa se ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja on aika universaali ongelma meille kaikille naisille.

On helppoa tehdä johtopäätöksiä ja luulla tietävänsä toisten ihmisten elämästä jotain vain sen perusteella mitä päältä päin näkee. Joskus helposti myös ajattelee että ihmisillä jotka asuvat tietyllä tavalla, ei olisi mitään yhteistä sinun kanssasi. Anna matkailun avartaa sen verran että tutustu ihmisiin ilman näitä ennakkoluuloja, ja vertaa joka päiväistä elämäänne. Aina yllätyn kun tapaan ihmisiä jotka aluksi tuntuvat niin erilaisilta kuin itse olen… mutta löydämmekin joka päiväisestä elämästä jotain joka yhdistää molempia. Niin, ja oppiaksesi tämän opin, ei edes tarvitse mennä Indonesiaan asti. Tämän voi oppia ihan kotimaassakin.

Huom. matkani Balille tapahtui blogiyhteistyössä, mutta postaus ei sponsoroitu.

Save

Save

Voit tykätä myös näistä

41 comments

Virpi/Täynnä tie on tarinoita maaliskuu 13, 2017 at 05:05

Hieno kohtaaminen ja hienoja ajatuksia. Eihän niitä tunteja päivässä tahdo olla tarpeeksi ja välillä tuntuu, että jonkun toisen elämä on niin paljon helpompaaa kuin minun…silti emme koskaan voi tietää millaisten paineiden kanssa hän kamppailee.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 13, 2017 at 07:38

Juuri näin, ja ei saisi koskaan olettaa jotain muiden elämästä, kun ei sitä koskaan tiedä.

Reply
1 2

Leave a Comment