Home Aasia Tenganan kylä Balilla – ja yllättävä juttu mikä yhdistää monia

Tenganan kylä Balilla – ja yllättävä juttu mikä yhdistää monia

by Katja Presnal maaliskuu 5, 2017

Matkailu avartaa, sanotaan. Moni lähtee Indonesiaan Balille ”avartumaan” ja etenkin Eat, Pray, Love-elokuva aloitti vuosia sitten Bali-matkailun buumin, jolle upeat Instagram-kuvat Balilta nykyään antaa vain lisäsyitä buukata matka Balille.

Jossain vaiheessa koitan kirjoittaa enemmänkin Bali-vinkkejä, mutta tänään ajattelin kertoa yhdestä kokemuksesta, joka jäi päälimmäisenä mieleen, ja jota mietin vuosien jälkeenkin usein. Mielestäni matkailu avartaa eniten juuri silloin kun palaat matkalta, ja pystyt muuttamaan omaa elämää parempaan suuntaan matkalta innostuneena. Uskon siihen että oma elämä tulisi rakentaa niin ettei siitä tarvitse lähteä ”lomalle”. Eihän siinä ole mitään väärin että haluaa lähteä lomalle, ja viettää aikaa hotellin uima-altaalla, mutta suosittelen että vietät jonkin aikaa myös paikallisten ihmisten seurassa, koskaan ei voi tietää mitä heiltä voi oppia, olit sitten missä tahansa päin maailmaa. Itse en olisi ikinä uskonut mitä opin Balilla Tenganan Pegringsingan kylässä.

Tenganan Pegringsingan on kylä on Itä-Balilla, muutaman tunnin ajomatkan päässä Ubudista. Liikenne Balilla voi soljua aika hitaasti, joten 50 km:n matka voi kestää kauan. Ajomatka oli suhteellisen helppo – ilmastoidussa hotellin järjestämässä autossa, jossa saimme kylmää vettä ja jopa jäädytettyjä pyyhkeitä viilentämään oloa. Kun saavuimme Tenganan Pegringsinganiin, niin koko kylmät pyyhkeet ja luksus-hotellin buffa-aamiaiset tuntuivat jotenkin naurettavalta, ja tajusin miten pilalle hemmoteltu olen.

Tenganan Pegringsinganiin on pieni sisäänpääsy maksu, jolla tuetaan kylän toimintaa. Kylä selkeästi tienaa juuri turismilla, ja samantien kun pääsemme portista sisään, askelmiamme rytmittään perinteinen balilainen Gamelan selunding-musiikki, ja ensimmäiset myyntikojut toivottavat meidän tervetulleiksi. Kylän suurimpia myyntiartikkeleita ovat gringsing-kaksoisikatkankaat, ja bamboon lehtiin käsinpiiretyt kartat. Tunsin oloni tervetulleeksi, ja kun opin kuitenkin enemmän kyläläisistä, ja elämysmatkailun tarjoaminen on aika kaukana kyläläisten mielissä.

Tenganan Pegringsingan on ”Bali Aga” kylä. Bali Aga tarkoittaa että kylässä vaalitaan yhä vanhoja perinteitä, ja historiallisia sääntöjä, joita on noudatettu kylässä satoja vuosia, ja vaikka joitain sääntöjä on rikottu (esim. päästämällä turisteja vierailemaan), moni sääntö on yhä voimassa. Kylä ja siellä olevat talot on rakennettu alkuperäiseen balilaiseen tyyliin, ja kylässä yhä noudatetaan monia tapoja ja rituaaleja satojen vuosien takaa tarkoituksena pitää kylä puhtaana ulkopuolisilta vaikutuksilta. Tanagealaiset jotka muuttavat kylästä pois, eivät saa muuttaa kylään takaisin, eivätkä myöskään saa asua enää kylässä jos menevät naimisiin kylän ulkopuolisen kanssa. Ainostaan kylässä syntyneet Bali Aga-ihmiset saavat asua kylässä, ja nykyään kylässä asuu noin 400 ihmistä.

Ihmisten lisäksi kylällä asustelee paljon eläimiä, niin kuin muuallakin Balilla… Koirat ja (pyhät) lehmät kulkevat kylällä vapaana, ja kylällä on kukkoja jokaisessa sateenkaaren väreissä – kävelemässä ympäri kylää, tai bamboohäkeissä. Juttelin kyläläisen kanssa, jolla oli näitä bambohäkkejä paljon pihalla. Bamboohäkit tehdään kylässä käsin, ja kukkoja kasvatetaan kukkotappeluita varten. Kukkotappelut ovat yli tuhat vuotta vanha balilainen perinne, ja osa hindujen uskonnollista rituaalia, jolla karkoitetaan pahoja henkiä. Kukkotappelut ovat nykypäivänä sekoitus uskonnollista rituaalia, veristä tappelumatsia ja taidemuotoa. Vaikka vedonlyönti on laitonta, taitaa sitä myös tapahtua paljon. Kukot maalataan eri värisiksi, ja väreillä on suuri merkitys kun esimerkiksi valitaan mitkä kukot laitetaan taistelemaan keskenään.

 

 

Ikat

Mielenkiintoisin kohtaaminen kuitenkin tapahtui kun astuin sisään ikatkauppaan. Pienen ikatkaupan lattiana oli kova betoni, ja kauppaa valaisi yksi johdosta roikkuva hehkulamppu. Lasittomista pienistä ikkuinoista tuli hieman lisää valoa pimeähköön kauppaan, mutta sen mukana myös kuumuus. Lattialla istui nainen kutomassa ikatkangasta, ja aloimme juttelemaan ikatista, kutomisesta, ja elämästä. Hänen lapsensa leikkivät takahuoneessa, telkkarissa on päällä joku Disneyn ohjelma.

 

Kaksoisikat, eli gringsing, on Tenganan kylän erikoisuus. Ikatkuvioita saadaan kankaaseen tekemällä kuvioita joko loimi-ikatin tai kudeikatin avulla. Loimi-ikatissa loimi langat värjätään värjätään ennen kutomista ja näin saadaan kudottaessa kankaaseen kuvio. Kudeikatissa kudelangat kierretään tulevan kankaan levyiselle kehykselle ja kuvioalueet sidotaan väriä läpäisemättömiksi. Kaksoisikat on tapa, jossa yhdistetään kaksi eri tapaa – molemmat sekä loimi että kude langat värjätään ennen kutomista. Useimmat kaksoisikatkuvioista joita nykyäänkin vielä tehdään ovat satoja vuosia vanhoja, ja näiden tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa. Tenganan on kuuluista näistä gringsing-kaksoisikatkankaista, ja niitä käytetään yhä uskonnollisissa seremonioissa niiden hengellisen tärkeyden takia.

balinese-woman-with-ikat

Ennen kuin kankaita päästään edes kutomaan, lankojen värjäys voi kestää viikkoja. Väriaineet tulevat suoraan luonnosta, ja värjäys yksinään on jo taidemuoto. Ainoastaan Tenganan kylän naisilla on lupa tehdä gringsing-kaksoisikatkankaita, ja kylässä olikin useita ikatpajoja.

Kysyin naiselta kuinka monta tuntia päivässä hän istuu kovalla betonilattialla kutomassa, ja hän kertoi että yleensä 2-3 tuntia päivittäin, ja loppuaika menee värjäämiseen ja muihin kankaan valmistusvaiheisiin. Isompi kokoisten gringsing-kaksoisikatkankaiden valmistus voi kestää jopa viisi vuotta siitä kun ensimmäisiä lankoja aletaan värjätä.

Onpa stressitöntä!

Juttelemme kudonnasta, kylän elämästä, ja kun ollaan hetken verran juteltu, nainen kysyy mitä minä teen työkseni. Mietin mielessäni miten paljon stressaavampaa elämäni on… kirjoittamista, kuvaamista, matkustamista, lasten kouluun viemistä, perheestä huolta pitämistä, konsultointia, konferenssipuheluita, soppareiden kirjoittamista… tunteja ei ole päivässä tarpeeksi. Ja ohikiitävän hetken toivoin että elämäni olisi stressittömämpää, ja voisin ”vaan” tehdä käsitöitä joka päivä, ja nauttia kauniista paratiisista. Vastasin että kirjoitin työkseni, ja julkaisin omaa nettisivua. Kerroin että myös minulla oli kolme lasta, niin kuin hänellä, ja miten pidin perheestä huolta samalla kuin tein töitä, ja että matkustin paljon.

Nainen katsoi minua nauraen ja sanoi:

Elämäsi kuulostaa niin kivalle. Ei stressiä. Voit kirjoittaa ja olla lasten kanssa kotona. Minun elämässä on niin paljon stressiä, eikä päivässä ole koskaan tunteja tarpeeksi. Aina pitää värjätä tai kutoa, ikatissa on niin monta prosessia. Menee vuosia että saan kankaan valmiiksi.

Nauroimme yhdessä, ja sanoin että kaipa se ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja on aika universaali ongelma meille kaikille naisille.

On helppoa tehdä johtopäätöksiä ja luulla tietävänsä toisten ihmisten elämästä jotain vain sen perusteella mitä päältä päin näkee. Joskus helposti myös ajattelee että ihmisillä jotka asuvat tietyllä tavalla, ei olisi mitään yhteistä sinun kanssasi. Anna matkailun avartaa sen verran että tutustu ihmisiin ilman näitä ennakkoluuloja, ja vertaa joka päiväistä elämäänne. Aina yllätyn kun tapaan ihmisiä jotka aluksi tuntuvat niin erilaisilta kuin itse olen… mutta löydämmekin joka päiväisestä elämästä jotain joka yhdistää molempia. Niin, ja oppiaksesi tämän opin, ei edes tarvitse mennä Indonesiaan asti. Tämän voi oppia ihan kotimaassakin.

Huom. matkani Balille tapahtui blogiyhteistyössä, mutta postaus ei sponsoroitu.

Save

Save

Voit tykätä myös näistä

41 comments

Merituuli maaliskuu 12, 2017 at 05:56

Ihana kohtaaminen. Tällainen on parasta reissuissa, ehkä siksi että ihan aitoja kohtaamisia ei aina tapahdukaan.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 09:58

Olen samaa mieltä! Siihen vaaditaan myös avautumista omalta osalta, ja se ei ole aina helppoa.

Reply
Lotta | Watia.fi maaliskuu 12, 2017 at 05:03

Ihana kirjoitus! Niinhän se on. Oma elämä toisaalta välillä kaikessa hektisyydessään vilahtaa niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei pian muista, miten ihania juttuja sitä matkan varrelle on sattunut. Onneksi on nämä blogit niin voi omaa elämääkin kelata takaisin että niin, onhan se ollut aika kivaa. Mut välillä voisi olla ihan rentouttavaa kokeilla toisenlaista elämäntyyliä. Vaikka niitä käsitöitä. Aivan varmasti sekin rutinoituu, mutta jos just pienen ajan kokeilisi, niin sehän voisi tuntuakin tosi rennolta. :-)

Mitä Baliin tulee, niin siellä on kyllä hienoja kolkkia. Paljon turistimestoja, mutta jäljellä on myös paljon paikallista, aitoa meininkiä.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 09:59

Kaikki aina näyttää erilaiselta kun katsoo ulkopuolisena. Just niin kuin sanotkin – joskus on hyvä katsoa omaa elämääkin just taakse päin ja vähän kuin ”ulkopuolisena” ja tajuta miten hienoja juttuja onkaan tehnyt!

Reply
Kohteena maailma / Rami maaliskuu 12, 2017 at 04:28

Bali on ollut jo niin monta vuotta työn alla, että mahtaakohan tulla koskaan ohjelmaan. Joka tapauksessa olisi mukava tutustua laajemmin saareen. Jännä juttu, mitä köyhempää, sen iloisemmat ihmiset.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:00

Suosittelen kyllä Balia – mutta niin kuin muutkin jo maininneet, siellä on joka laitaan.

Reply
Pia / Lyhyenä hetkenä maaliskuu 11, 2017 at 06:51

Parhaimman ja autenttisimman kokemuksen saa, kun uskaltautuu juttusille paikallisten kanssa. Pari sanaa torimummojen kanssa, elekielellä jos muuta yhteistä kieltä ei ole, saattaa jäädä mieleen paremmin kuin perinteiset turistinähtävyydet. Nämä ovat niitä parhaita tuliaisia!

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:01

Olen ihan samaa mieltä. Ja samanlaisia kohtaamisia saa ihan kotikylälläkin kun vaan uskaltautuu juttusille ihmisten kanssa joiden kanssa luulee ettei ole mitään yhteistä.

Reply
Johanna Hulda / Vida de Estrada maaliskuu 11, 2017 at 06:46

Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvinkin samanlaisia riippumatta siitä missä ja miten asuvat, ja tällaiset kohtaamiset ovat arvokkaita herättelijöitä. Kauniita ovat nuo kankaat, toivottavasti niiden hintakin vastaa sitä valtavaa työmäärää joka niihin uppoaa.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:02

No joo – hinnat kylässä oli aika edullisia eikä vastanneet kyllä työtä, mutta eläminen on varmasti myös halpaa.

Reply
Pirkko / Meriharakka maaliskuu 11, 2017 at 06:15

Tuota samaa mietin äsken Bhutanissa, että jos vaikka hotellihuoneemme olikin alkuillasta joskus kylmä, niin meillä oli kuitenkin sähköpatterit ja suihkussa kuumaa vettä, eli keskivertopaikallisiin olimme mukavuuksien osalta luultavasti kuitenkin aika eri tasolla. Länsimaalaisen asumistason, tai ruokatason, hakeminen maailmalla voi joskus kyllä havahduttaa siihen, että miten erilaisissa todellisuuksissa elämme!

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:04

Juuri näin. Ja on hyvä se just matkoilla tajuta. Kun soittaa sinne hotellin respaan ja valittaa jostain, kannattaa joskus miettiä missä maassa on, ja millaiset olot sillä työntekijällä on kotona.

Reply
Teija / Lähdetään Taas maaliskuu 11, 2017 at 03:01

Niin se on ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, ennen kuin sen toisen puolen pääsee kokemaan. Hauskaa, että asia tuli noin konkreettisesti puheeksi.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:05

No juuri näin!! On hyvä huomata että kaikilla on omat stressinsä, ja asiat eivät ole aina sitä miltä näyttää.

Reply
Paula - Viinilaakson viemää maaliskuu 10, 2017 at 13:10

Bali olisi kyllä mielenkiintoinen paikka käydä. Mieheni on siellä käynyt ja tykkäsi kovasti. Mutta hui, nuo kukkotappelut… Muuten näyttää että olet päässyt näkemään paikallisten elämää ja juttelemaan heidän kanssa, mikä aina on mielestäni iso plussa matkoilla.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:07

Joo — en kyllä haluaisi nähdä kukkotappeluita!! Mutta nuo kukkojen häkit on kauniita… niistä voisin tehdä vaikka katosta roikkuvan valaisimen ;)

Reply
Sateenmuru maaliskuu 10, 2017 at 02:42

Hieno tarina matonkutojasta ja ihania tunnelmakuvia. Ja tosiaan, Instassa olen paljon nähnyt kuvia Balilta viime aikoina… enpä yhdistänyt ilmiötä tuohon kirjaan… : 0 Voisin sinne lähteä itsekin, nyt erityisesti näiden mattotarinoiden perään!

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:08

Joo — tuntuu että siitä kirjasta ja elokuvasta silloin se buumi oikein alkoi, mutta ei laantunut koskaan, vaan yhä Bali vetää. Vähän sama kuin aikaisemmin kirjoitinkin miten Suomessa joulupukkia käytetty markkinoimaan Lappia, ja vaikka se ehkä auttoi alunperin sen sysäyksen — nyt ihmiset tulee Lappiin ihan muista syistä kuin joulupukin pajalle ;)

Reply
Emma / Mutkia Matkassa maaliskuu 10, 2017 at 01:57

Tämä oli hyvä tarina ja tarinan opetus hyvä pitää meidän kaikkien mielessä :) Mä kävin Balilla ensimmäistä kertaa viime syksynä ja jäi kans vähän kaksijakoiset fiilikset. Odotin ehkä enemmän juuri sitä kaunista, rauhallista, villiä, vähän uskonnollistakin, mutta vastassa oli aika perus aasialainen rantalomakohde (missä ei ole siis sinänsä mitään vikaa!). Mutta haluaisin kyllä vielä palata Balille ja kiertää saarta enemmänkin.

Reply
Merja / Merjan matkassa maaliskuu 9, 2017 at 14:47

Samanlaisia iloja ja suruja ihmisillä on huolimatta siitä missä päin maailmaa he asuvat. Mutta totta tuo, että sitä kuvittelee toisen elämän erilaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat matkustamisen suola. Balilla en ole käynyt. Se kyllä kiinnostaa, vaikka Eat Pray Love ei jostain syystä minuun kolahtanut.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 12, 2017 at 10:10

Joo – itse en myös kokenut Balia samanlaisena kuin Eat, Pray, Lovessa, ehkä just kun en ollut Kutassa tai Ubudissa, joissa on suurimmat expat yhteisöt. Ihan parasta matkustamisessa on just näiden paikallisten tarinoiden kuuleminen.

Reply
Anna | Tämä matka -blogi maaliskuu 9, 2017 at 12:15

Minulla on Balista hieman kaksijakoinen kuva. Kutan alue on aivan kamala, samoin Ubud, mihin kaikki Eat, pray, love -elokuvan fanit menevät. Kuitenkin Bali keskellä on esim. Munduk niminen paikka, joka on aivan ihana.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:46

Olen ollut Balilla kaksi kertaa, ja molemmat olleet ihan positiivisia kokemuksia, paitsi tuo liikenne. Musta tuntuu että olen välttänyt aika hyvin kaikki pahimmat paikat. Ubudissa olen käynyt vain muutaman tunnin ajan, ja riisipellot olivat kauniit, mutta muuten ei kyllä harmittanut ettei siellä tullut vietettyä enempää aikaa. Kuta on kokonaan oikeastaan tuntematon, niin on Mundukin :) Eli sieltä löytyy kyllä todella paljon eri paikkoja.

Reply
Heidi / Himomatkaajan turinoita maaliskuu 9, 2017 at 02:55

Vaikka elämä ulkopuolisen silmin näyttää hyvinkin erilaiselta, voi löytyä yllättäviä tekijöitä, jotka yhdistävät, kuten sinulla kävi. Matkailu avartaa ajatusmaailmaa monella eri tavalla. :)

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:47

Juuri näin — eikä aina osaa etukäteen arvata miten!!

Reply
Viherjuuria maaliskuu 7, 2017 at 16:17

Mielenkiintoinen oppitunti elämästä :)
Bali kyllä tavallaan kiinnostaa, mutta mä olen sen verran vastarannan kiiski, etten halua matkustaa jonnekin vain siksi, että se on nyt pop. Thaimaassa kävin vain huomatakseni, että liikaa muita turisteja. Mutta ehkä näille rauhallisille pikkukylille pitää vielä antaa mahdollisuus :)

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:49

Vaikka Balin matkailu on varmaan suurimman buumin jo ohittanut, niin kyllähän se jatkuu.. Itse en ole koskaan käynyt Thaimaassa, joten en osaa silleen verrata. Balilla suurin miinus on tuo liikenne, ja suht lyhyihinkin välimatkoihin voi mennä kauemmin aikaa kuin ainakaan itse olisin halunnut. Tuntuu että paljon on nähtävää pois turistialueilta, mutta sitten kestää puoli päivää ajaa niihin.

Reply
sari/ matkalla lähelle tai kauas maaliskuu 7, 2017 at 12:17

Tää näyttää niin sellaiselta aidolta mieenkiintoiselta Balilta. Bamboo lehdistä voi näemmä tehdä vaikka mitä! No minulla on kookoskuoresta tehty käsilaukku!

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:50

No wau – haluaisin kyllä nähdä sun käsilaukun!

Reply
Kati / Lähinnä Kauempana maaliskuu 7, 2017 at 10:07

Niin se taitaa tosiaan olla, ettei koskaan ole vuorokaudessa tarpeeksi tunteja! Ehkä ihminen on vain sellainen, maailmankolkasta riippumatta?

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:51

Eikö olekin huvittavaa miten toisaalta samanlaisia ihmisiä löytyy joka paikasta!?

Reply
Meidän matkassa / Monna maaliskuu 6, 2017 at 15:56

Vaikken itse ole Balilla päässyt vielä käymään, olen saanut kuvan että Balilla on monet kasvot ja sieltä löytyy paljon erilaista. Mutta tämä postaus osui kyllä ytimeen, kuinka helposti sitä tosiaan ajatteleekaan ettei ole mitään yhteistä toisen kanssa ja todellisuudessa onkin täysin päin vastoin. Rakastan itse matkustamisessa sitä, että siellä tulee helpommin elettyä täysin siinä hetkessä ja antaa itselleen aikaa ajatella ja juuri inspiroitua omaa arkea varten :)

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:52

Ihanasti sanottu ja juuri niin minäkin ajattelen että matkoilta pitää just tuoda tälläistä innostusta kotiin!

Reply
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta maaliskuu 6, 2017 at 08:40

Me kanssa käytiin tutustamassa pieneen kylään joitakin vuosia sitten Lombokilla. Pääsin tekemäänkin sarong huivia paikallisen naisen opastuksella ja eihän se helppoa ollut :D Kuulemma siinäkin testataan onko nainen vaimoainesta ;D

Reply
Katja Presnal maaliskuu 9, 2017 at 12:53

Hahaha!! Ehkä siinä haettiin ihan vääränlaista vaimoa ;)

Reply
Terhi/Fammomatkalla.fi maaliskuu 6, 2017 at 05:04

Stressiäkin voi olla niin monelaista, jokainen uskoo, että oma elämä ons tressaavinta. Tuosta muuttopakosta olen vähän eri mieltä kuin kyläläiset. En tiedä, mitä kylässä täytyy niin ankarasti suojella, mutta he ilmiselvästi kutistavat geeniperimänsä minimiin eikä siitä voi seurata hyvää.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 6, 2017 at 06:22

Just niin tuosta stressistä! Siksi on hyvä osata hieman laittaa perspektiiviin oma elämä.

Reply
Venla / Breezes from my Atlas maaliskuu 6, 2017 at 02:27

Ihania kuvia! Aika karua tuo, että kylässä ei saa asua edes, jos menee naimisiin kylän ulkopuolelta olevan kanssa. Varmasti monia jäänyt harmittamaan, kun ovat joutuneet muuttamaan pois puolison takia. Bali kyllä kiinnostaa kovasti, mutta jotenkin ajattelen sen olevan rellestävien travellereiden kohde, vaikkei se varmasti koko totuus ole.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 6, 2017 at 06:27

Itsellä ei ole Balista samaa kuvaa, olen ollut neljässä eri hotellissa siellä, ja kaikki olivat rauhallisia ja rentouttavia myös iltaisin ja öisin ;) Onhan siellä vaikka mitä, ja reppumatkailijoilla varmasti edullisia paikkoja jossa rellestetään enemmän. Ainoa juttu joka itseä ehkä ärsyttää on liikenteen määrä, ja paikasta toiseen liikkuminen voi kestää tukkoisessa liikenteessä aika kauan. Ja onhan siellä toki paljon näitä turistitäkypaikkoja.

Reply
1 2

Leave a Comment