Home ELÄMÄNTAPANA MATKAILU Volvon matkassa: elämämme auton ratissa

Volvon matkassa: elämämme auton ratissa

by Katja Presnal maaliskuu 12, 2017

road-trip-through-Sweden-and-Finland

Viime kesänä tein Volvon kanssa yhteistyössä matkan Ruotsiin Volvon tehtaille, ja yhteistyön tarkoituksena oli promota Volvo Overseas Delivery-mahdollisuutta pohjois-amerikkalaisille kuluttajille, eli siis Skimbaco Lifestylen amerikkalaisille ja kanadalaisille lukijoille. Overseas Delivery on ihan mieletön juttu: amerikkalaiset voivat tilata uuden Volvon paikallisesta autokaupastaan, ja sitten mennä Ruotsista tai muusta Euroopan maasta sen hakemaan, saavat jopa kaksi ilmaista lentoa, ja ajella omalla autolla kunnes laittaa sen rahtilaivaan menemään kohti Amerikkaa. Yhteistyössä oli kyse vain yhdestä reissusta, ja yhden kesän promosta, mutta itselle on aina ollut tärkeää tämän bloggaamisen kanssa että teen yhteistyötä ainostaan brändien kanssa joita voin sydämellä suositella kavereille.  Tällä hetkellä en itse omista Volvoa, mutta halusin silti kertoa teille myös miten Volvo on saanut meidän perheen matkustamaan enemmän usean vuoden ajan!

Volvo-perhe esittäytyy

Lapsena isällä oli montakin Volvoa. Kun synnyin, isä osti sinisen Volvon, ja muistan kun se vaihdettiin oranssiin. Eihän lapsena sillä ollut väliä mikä se auto oli, vaan minkä värinen. Ja olihan se jotenkin ihan yleistä tietoa, että Volvo on turvallinen lapsiperheen auto. Tai ainakin Suomessa. Mieheni Matt kasvoi Teksasissa, ja siellä Volvo löi läpi vasta myöhemmin.

Kun aloimme yhdessä suunnittelemaan perhettä, ja vihdoin saimme ilouutisen että meille on tulossa vauva, niin auton vaihto tuli samantien mieleen. Meillä oli kolmiovinen urheilumallinen BMW ja kakkosautona vanha rupuinen VW Jetta, ja kumpikaan ei  oikein ollut lapsiperheen autoksi soveltuva. Bemariin ei mahtuisi rattaiden sun muiden kanssa, ja rupuinen 80-luvun Jetta — no se nyt ei vaan tuntunut edes turvalliselle!

Asuimme silloin Saksassa, ja Matt oli U.S. Armyn palveluksessa. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa auton ostoon: ostaa saksalaisesta autokaupasta auto, ja maasta pois muuttaessa myydä se, tai ostaa diplomaattimyynnin avulla jo suoraan USA-speksinen auto, joka voitaisiin muuttaessa takaisin Amerikkaan viedä myös mukanamme. Onneksi kuulimme saman tien että Volvolla oli Saksassa diplomaattimyynti, ja saimme heidän Volvo Diplomat & Expat Sales-ohjelman kautta tilattua uuden Volvon, ja samaan hintaan kuului myös auton Amerikkaan kuljettaminen, sitten kun muutto tulisi ajankohtaiseksi.

Meille kävi hieman kurjasti… tilaamamme punainen Volvo V40 ei tullut ajoissa… Matt oli lähdössä Kosovoon sotakomennukselle, ja minä Suomeen viimeisten raskauskuukausien ajaksi, ja aikaa ei oikein ollut odottaa. Ja punaisen tilalle saimmekin sinisen Volvon, ja meistä tuli Volvo-perhe, pari päivää ennen kuin Matt lähti Kosovoon.

Pian sen jälkeen oli aika tehdä ensimmäinen pitkä automatka Volvolla. Rakas ystäväni Petriina lensi Suomesta Saksaan, ja ajoimme Bavariasta Pohjois-Saksaan, josta suuntasimme rahtilaivalla Suomeen. Tämä ensimmäinen perhe-Volvolla tehty automatka kuvaa aika paljon jo Skimbacoa ajatusmaailmana, vaikka vuosi olikin 1999 ja Skimbaco ei ollut vielä edes unelmana. Reissu oli itselle aika rankka — aviomieheni oli juuri lähtenyt Kosovon sotaan, ja pelotti. Olin 24-vuotias, ja matkalla Suomeen synnyttämään meidän ensimmäistä lastamme, mukana vain mitä siihen siniseen Volvoon mahtui, ja tietysti koiramme Frank. Unelmoin tulevaisuudesta jossa meidän perhe muuttaa Amerikkaan, ja matkustelee ympäri maailmaa, mutta sillä hetkellä kaikki tuntui kaukaiselta, ja oli vain se sininen Volvo joka kiisi autobahnaa Saksassa. Ja vaikka kyyneleet olivat herkässä… niin valitsin nauramisen. Mukana oli ihana ystävä, ja nauroin sen reissun aikana enemmän kuin pitäisi olla laillista nauraa ajaessa. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja joskus on todella rankkaa, mutta halutessaan näistä rankoista ajoista voi tehdä uusia suuria seikkailuja, ja elää ne täysillä. Ja tuo ensimmäinen perhe-Volvolla tehty matka opetti – aina voi tehdä elämään muutoksia, ja halutessaan tehdä rankoistakin elämäntilanteista parhaan mahdollisen.

Our first Volvo!

Ja sitten vuosi, ja koko vuosituhat vaihtui, ja oli vihdoin odotettu vuosi 2000. Kevät alkaa, mutta tuntuu että eletään talven lumisimpaa aikaa, ja Matt tulee Suomeen. Yhdessä odotamme koska ensimmäinen lapsemme syntyy tähän maailmaan. Kuva otettu yhtenänä näistä viimisistä päivistä ennen Isabellan syntymää. Kun sanoin rakkaalleni ”you need to shovel the snow, what if the baby is born today and we need to drive to the hospital”.

Ja sitten Isabella syntyi, ja meistä tuli ihan oikea perhe. Matt lenti takaisin vielä Kosovoon usean kuukauden ajaksi, ja kun Isabella oli kolmen kuukauden ikäinen, pakkaan Isabellan, Frank-koiran, ja ison kasan vauvan tarvikkeita autoon, ja huristelin takaisin sinne Bavariaan.

Roadtrips in Germany

Matt saapui turvallisesti Kosovosta kotiin, ja meidän pieni Volvo-perhe pääsi nauttimaan arjesta Saksassa, ja tekemään paljon seikkailuja ja  autoreissuja ympäri Keski-Eurooppaa, ja usein myös takaisin Suomeen. Volvoon piti hankkia kattoboksi jotta mukaan mahtui matkaavan perheen kamat.

Automainoksissa tunteelliset perhekohtaukset aina tuntuu itseä enemmin ärsyttävän kuin ihastuttavan, koska itselle auton osto on aina enemmän järki- kuin tunneostos, mutta nyt kun muistelen näitä vuosia taakse päin, olemme aina olleet todella kliseinen automatkailuperhe, ja siihen ensimmäiseen Volvoon liittyy niin paljon muistoja, ja seikkailuja, jotka ovat todella oleellisia meidän perheen tarinalle ja rakkaimmille muistoille.

Katja and her first Volvo

roadtrips in Germany

Juuri ennen kuin muutimme Saksasta Amerikkaan… perheemme kasvoi Gabriella-neidin verran. Gabriella oli vain kuusi-viikkoinen kun kaikki tavaramme pakattiin kontteihin ja myös Volvo lähti samalla ylittämään Atlanttia. Tavaramme menivät suoraan New Yorkiin, mutta Volvo matkasi Teksasiin, josta aloitimme muutaman kuukauden seikkailun ennen kuin asetuimme New Yorkiin, mistä ostimme ensimmäisen talomme. Olimme nomadeja vuonna 2002, aikaa ennen Instagramia ja digitaalista nomadiutta. Kaikki mitä oli mukanamme mahtui siihen siniseen Volvoon, ja Frank-koiran tilat sen kuin pienenivät takaluukussa, mutta silti hyvin meni.

Olimme Teksasissa sukuloimassa ja vietimme pari kuukautta Alabamassa, jossa Matt kävi jatkokoulutusta. Teimme viikonloppureissuja Floridan rannoille, ja  teimme ensimmäinen taianomaisen perhematkan DisneyWorldiin koko perheen kanssa. Se oli niin maaginen reissu, että meidän perheeseen syntyi Kristian 9 kuukautta sen jälkeen.

Sininen Volvo oli matkannut ensin ympäri Eurooppaa, sitten ympäri Amerikkaa, ja hyvin jaksoi mukana.

girls-and-volvo-in-new-york

Tytöt kasvoivat, ja perhe kasvoi Kristianilla. Pidimme yhä Volvon, mutta kun kaikki kolme lasta olivat autoistuimissa, ja takakontiin piti mahtua isot tuplarattaat, Volvo jäi perheelle liika pieneksi, ja jouduin ajamaan kaksi vuotta isolla Ford Expeditionilla, johon taas mahtui koko perhe mukaan pidemmillekin automatkoille.

New York vaihtui Ohioksi, ja taas uuden kodin pihalla oleva iso Ford otti niin paljon aivoon, että aloin miettimään vaihtoehtoja, ja joko mahduttaisiin isompaan Volvoon. Ja silloin sitten kuulinkin ekaa kertaa Volvo Overseas Delivery-ohjelmasta, jonka avulla voisimme tilata uuden Volvon ja käydä se hakemassa Euroopasta. Ajoitus oli täydellinen, Suomen ikävä olikin jo kova.

 

Lähdetään ostamaan uusi auto!

Matt oli jäänyt armeijasta pois, ja lensi Clevelandissa uutishelikopteria. Kurkkaa helokopteriin sisälle — Kristian tiesi jo taaperona että hänkin haluaa lentäjäksi. Silloin meidän perhe harvemmin kuitenkaan lensi minnekään, vaan automatkailu oli se meidän juttu.

Kris in a chopper in Cleveland

Elettiin jo vuotta 2005, ja emme olleet käyneet Euroopassa sen jälkeen kun Kristian oli ollut vastasyntynyt, ja Saksasta muutosta oli jo monta vuotta. Vuodet olivat menneet nopeasti pienten lasten kanssa. Onneksi löysimme tuon Volvo Overseas Deliveryn, koska en usko että muuten meillä olisi edes ollut varaa ostaa uutta Volvoa saman vuonna kun viidenhengen perhe matkasi Suomeen. Tilasimme uuden auton, ja saimme kaksi ilmaista lentoa Suomeen. Samalla pyysimme toimittamaan uuden Volvon Helsinkiin. Pääsimme vihdoin takaisin Suomeen!

Kids in Turku islands

Oli todella helppoa hakea tilaamamme Volvo Helsingistä Volvo-liikkeestä, ja sitten saimme ajella sen kanssa reissun ajan. Nautimme Turun saaristosta, ja sitten suuntasimme Tukholmaan, josta Volvo sitten lähti laivalla kohti Amerikkaa.

Kuvassa meidän uusi perhe-Volvo, matkalla Suomesta Ruotsiin. Monelle ehkä tuttu tapa matkustaa, mutta meille se oli todellista luksusta olla Suomessa ja Ruotsissa, siinä elämäntilanteessa automatkailu ympäri Usaa oli paljon normaalimpaa meille.

Volvo going on a ferry in Finland

Koko perhe ihastui Tukholmaan ihan uudella tavalla, ja siitä meidän ensimmäisestä Tukholman reissusta on monia ihania muistoja.

matt-in-stockholm-2005

Vannoimme että kun lapset olivat isompia, tulisimme takaisin Ruotsiin, vaikka helposti kaikki vierailut aina keskittyivätkin Suomeen tulemiseen.

girls-in-stockholm-2005

Uusi V70 vei meitä ympäri Usaa

Vaikka jossain vaiheessa ehkä ajattelimme että asettuisimme asumaan Ohioon elämään pidemmäksikin aikaa, etenkin kun siellä myös asui ihana ystäväni Anna, joka oli lapsuudessani siskoni ystävä, ja siis samalta paikkakunnalta kuin minä kotoisin. Annan perheessä oli samanikäiset lapset kuin meillä, ja sillä että ensimmäistä kertaa usean vuoden ulkomailla asumisen aikana mulla vihdoin oli suomalainen kaveri, oli iso merkitys.

Mutta… asuimme Ohiossa ainoastaan vuoden. Muutimme sieltä Tennesseehen, vain todetaksemme että Teksasin ja Alabaman olisi pitänyt opettaa tarpeeksi, etelän osavaltiot eivät ole meitä varten.

Moving truck on the highway

Näistä ajoista on paljon muistoja jotka näyttää tältä…. maantietä, ja  muuttorekkoja.

Tennesseestä suuntasimme kohti Coloradoa, jonne siis muutimme vuonna 2006, ja jossa Skimbaco sitten saikin nimen ”Skimbaco” ja skimbaaminen Coloradossa oli tapa jolla elimme täysillä muutaman vuoden ajan.

volvo-ski-family

Coloradossa Volvo pakattiin suksilla ja mentiin rinteeseen niin usein kuin voitiin.

volvo and skiing

Mutta silloin jo ihmiset usein kysyivät, mikä oli ollut meidän lempipaikka asua siihen mennessä, ja aina vastasin että kaikki ja ei mikään… Onnellisuus on niin itsestä kiinni. Vaikka ”skimbaaminen Coloradossa” oli meille se yksi tapa, nautimme samalla tavalla Saksassa asumisesta, ja New York oli ihan omiaan. Jokainen rakentaa oman ”skimbaconsa.”

 

Volvo on the mountains

Meidän valkoinen perhe-Volvo jatkoi kanssamme Amerikan valloituksessa.

road trip pics

Meidän elämässä moni näistä seikkailuista vaan tapahtui Volvon kyydissä. Usein se nauratti, mutta joskus autossa istuminen myös puudutti.

kids-in-the-backseat

Vihdoin tuli aika myös muuttaa Coloradosta takaisin New Yorkiin, ja tehdä uusi muutaman kuukauden kestävä automatka läpi Yhdysvaltojen.  Surullisena tapahtumana oli että Frank-koira ei enää ollut mukana uudessa seikkailussa – muuta kuin tuhkana laatikossa Volvon istuimen alla. Koko elämämme, ja kaikki mitä oli tärkeää, oli taas pakattuna Volvoon.

Kurja juttu  myös tällä automatkalla oli että rakkaaseen Volvoon murtauduttiin kun oltiin vasta aloitettu matka. Olimme Albuquerquessa, New Mexicossa, kun Volvoon murtauduttiin. Vaikka onneksi olin tuonut hotellihuoneeseen sisälle paljon tärkeimpiä juttuja, olin unohtanut autoon yhden tärkeän laukun: se missä oli kannettava tietokoneeni ja kovalevy, jossa Coloradon vuosien digitaaliset valokuvat. Onneksi on muutama jäljellä, ja onneksi olin jo pari vuotta blogannut siinä vaiheessa, jotta netissä oli julkaistuna muutamia perhekuviakin!

Muutto Ruotsiin

Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu… ja meille suurimpana yllätyksenä tuli mahdollisuus muuttaa Ruotsiin. Olimme olleet New Yorkissa kolme ja puoli vuotta, kun vihdoin tuli mahdollisuus palata Eurooppaan. Siinä vaiheessa tein paljon töitä NYC:ssä, ja olin juuri menossa tapaamiseen kun Matt pikaisesti soittaa:
”my boss just asked if I wanted a job in Sweden. He needs to know now. Leaving in one month.”

Vaikka Volvon osto matkasta oli jo monta vuotta, se oli jäänyt viimeiseksi Euroopan matkaksi koko perheelle koska olimme muutelleet ja matkustelleet ympäri Amerikkaa. No kyllähän siinä itku tuli… ja vastaus oli tietysti iso kyllä – ehdottomasti lähdetään Ruotsiin.

Meidän valkoinen Volvo V70 oli vuoden 2006 mallia, ja aina ajattelin että annamme sen Isabellalle kun hän täyttää 16 vuonna 2016. Isoin luopuminen koko muutossa itseasiassa oli kun meidän piti luopua Volovosta!! Muistatko kun kerroin Annasta Ohiossa….? Anna itseasiassa lensi New Yorkiin vanhimman tyttärensä Isabelin kanssa, ja meillä oli hauska tyttöjen (plus lasten) viimeinen viikonloppu NYC:ssä ennen muuttoa. Ja Anna osti Volvomme, johon hänkin olis ihastunut jo silloin kun ostimme sen Clevelandissa asuessamme. Volvo palautui Ohioon kun me lähdimme Ruotsiin.

Kids back in Stockholm

Vihdoin päästiin takaisin Ruotsiin.

Volvo fani läpi elämän

Ehkä uskomatonta… mutta Volvo tarinamme melkein loppuu tähän. Viimeisen viiden vuoden ajan meillä on ollut käytössä vuokra-autoja osana Matt’n työsopimusta, ja olemme vain ostelleet kakkosautoja käteisellä, ja valitettavasti Volvoa ei ole löytynyt. Kun kävimme Volvon tehtailla viime kesänänä, niin kuulin että Volvon turvatavoitteena on tehdä autoja vuodesta 2020 alkaen joissa on niin turvallista matkustaa ettei kolarinkaan sattuessa voi kuolla. Jo nyt haaveilen Volvo V90  vm 2020 ostamisesta.

Jossain vaiheessa pitää myös kertoa enemmän siitä Volvo-seikkailusta joka meillä oli Ruotsissa viime vuonna.

Ja siis jokaisen Volvo-fanin  halutuimpiin tapahtumiin kuuluu myös Volvo Ocean Race, eikö? Kun asuimme New Yorkissa vuonna 2015, ja Volvo Ocean Racen yksi etapeistä oli Newport, Rhode Islandilla, pääsin yhdeksi päiväksi purjehtimaan ihka oikean Volvo Ocean Race-purjevenetiimin kanssa, ruotsalaisen SCA-joukkueen kanssa. Olin joukkueen mukana purjehtimassa Newportin-päivä kisassa…

Volvo Ocean Race

ja siis arvatkaa… voitin jopa mitalin kun olin ”tiimin jäsen”.

En ottanut sitä vastaan purjehduksesta, koska olin siellä purjeveneessä vain painona ja roikuttelin jalkojani reunan yli, ihan kuin olisin tiennyt mitä olin tekemässä. Otin mitalin vastaan siitä että olin fanittanut Volvoa niin monta vuotta, ja auttanut niin montaa Skimbacon lukijaa vuosien verralla suunnittelemaan oman Volvon hankinta matkan Eurooppaan.

Mitä tästä opimme?

Vaikka siis tämä nyt oli lähinnä meidän perheen tarina, niin haluaisin ehkä innostaa ajattelemaan perheen autoa ja autonostoa uudella tavalla. Voiko autonosto itsessään olla matka? Monet Suomesta matkaa Saksaan ostamaan autoa. Tai onko se auto yksi tärkeä osa määrittämään minne ja miten matkaa tehdään? Itseä innostaa myös Suvi Höydenin pakuseikkailut.

Ja mitä tulee bloggaamiseen… Olen siis ihan mielettömän kiitollinen näistä yhteistöistä joita olen Volvon kanssa tehnyt, mutta esimerkiksi tämä postaus ei ole mitenkään sponssattu. Halusin myös raottaa ovea niin markkinoijien puolelta, kuinka tärkeää on valita bloggaajia jotka ihan oikeasti myös ostavat firmasi tuotteita, kuin myös bloggaajille muistuttaa että kun muille tarjotaan näitä mahdollisuuksia – niin ehkä siihen on hyvä syy. Voitte varmaan arvata että meidän perhe on kuluttanut enemmän rahaa Volvoihin kuin mitä olen hyötyinä yhteistöistä saanut.

Ja lukijoille etenkin jotka eivät ole alalla: kun minä teen blogiyhteistyötä brändien kanssa, takana on usein tälläinen pitkä fanitustarina takana. Ja usein kuin luet blogeista miten joku bloggaaja on saanut jotain ilmaiseksi tai tekee yhteistyötä yritysten kanssa, siellä voi olla samanlainen rönsyilevä tarina takana. Näemme usein netin kautta vain pienen kurkkauksen.

Save

Save

Save

Save

Voit tykätä myös näistä

41 comments

Maria / Tinytrek maaliskuu 19, 2017 at 10:07

Hah, kun itsellä ei ole ajokorttia eikä taitoa, en voinut ymmärtää miksi retkikumppaneilleni oli aikanaan jenkkimatkalla niin tärkeää pohtia ja verrata autoja kunnes pääsivät jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen millaisella matkataan mutta tältä kantilta katsottuna – onhan se isossa roolissa matkaa ja sen pitää olla luotettava :P Ihana nähdä miten lapset ovat kasvaneet reissujen varrella :)

Reply
Katja Presnal maaliskuu 19, 2017 at 15:20

Haha, joo, ja isoimpana mulle äitinä on aina turvallisuus ja että takapenkillä on myös keski-istuimella päänoja :) Ja että kaikki kamat mahtuu!!

Reply
Liza in London maaliskuu 19, 2017 at 08:03

Mäkään en useimmiten innostu autotarinoista, mutta tää oli kyllä hauskasti kirjoitettu! Meillä ei poikaystäväni kanssa ole kumallakaan ajokorttia, mutta joskus ollaan harkittu sen hankkimista juuri matkailun takia – moniin paikkoihin kun ei pääse julkisilla ainakaan kovin kätevästi, ja moottoripyörällä matkustaminen on kyllä hauskaa, mutta vaatii aika paljon varustelua, eikä matkatavaroillekaan juuri jää tilaa.

Reply
Katja Presnal maaliskuu 19, 2017 at 15:21

Hei kiitos kun luit vaikka et olekaan autoilijoita :) Meille nämä automatkat on kyllä niin iso osa matkustamista, ja ollaan Euroopassakin monta kertaa lennety kohteeseen ja vuokrattu autoja, ihan parasta ajella omaa vauhtia ja ”eksyä” uusiin paikkoihin. Joten suosittelen kyllä :)

Reply
Kohteena maailma / Rami maaliskuu 19, 2017 at 05:04

Oli erinlainen, mutta varsin mielenkiintoinen matkatarina rakkaista kumppaneista. Itsellä ei ole Volvoa ollut, mutta V70 on kyllä paras auto golfreissuille. Mihinkään muuhun farmariin ei mene neljää golfbagia yhtä näppärästi kuin V70 malliin! Kaverin Volvolla tulikin sitten aikoinaan reissatua Suomessa ja Ruotsissa golfkenttiä kierrellen. Itsellä on Mondeo ja siinä on sama alusta, mutta tavaratila ei ole ihan yhtä leveä koko matkalta, erinomainen tila silti siinäkin.

Parasta jutussa oli kuitenkin tuo Tukholman perinnepatsas, on siitä pitänyt kirjoittaa oma postauskin. Mulla on siitä yli kymmeneltä reissulta kuva eli siitä nimi perinnepatsas. Näköjään teilläkin kuvia siitä useammalta reissulta :-D

Reply
Katja Presnal maaliskuu 19, 2017 at 15:22

Joo, siis V70:ssä on todella hyvät tilat!! Haha, joo, tuo ON siis niin Tukholman perinnepatsas!!

Reply
Anna | Tämä matka -blogi maaliskuu 19, 2017 at 02:58

Volvolla ajettiin kun olin pieni : ) Se oli jotenkin ihan selvyys, että Volvo sen olla piti.

Nykyisin kuulun näihin saksalaisten autojen fanittajiin. Kävin hakemassa oman autoni Saksasta vajaa vuosi sitten ja ajelin sillä ennen Suomeen tuloa pitkin Eurooppaa http://www.tamamatka.fi/mita-maksaa-auton-tuonti-saksasta/

Reply
Katja Presnal maaliskuu 19, 2017 at 15:23

Just niin – meillä ihan sama juttu, siksi varmaan itsekin sen halusin kun lapset oli pieniä. Ja itse myös ajelen saksalaisella tällä hetkellä, ja voisin hyvin kuvitella tekeväni samanlaisen reissun kuin sinä :)

Reply
Meri / Syö Matkusta Rakasta maaliskuu 18, 2017 at 18:35

Yhdyn muihin sanomalla, että hyvin kasattu tarina aiheesta, jota minäkin lähtökohtaisesti vierastin. Ehkä teidän aikanne tulee vielä, ja saatte uuden Volvon käsiinne. Meillä ei ole koskaan ollut Volvoa, mutta nyt kun mietin asiaa, niin saisin varmasti samanalaisen tarinan rakennettya Volkkareiden ympärille… Mutta miksi VW ei ole jotenkaan yhtään niin symppiksen kuuloinen kuin Volvo? Tämä postaus on esimerkki siitä, että (matka)bloggaajat (useimmat, toivottavasti) tekevät yhteistyötä tahojen kanssa, joihin todella uskovar. Tämä on oikeastaan varsinainen malliesimerkki siitä!

Reply
Katja Presnal maaliskuu 19, 2017 at 15:25

Volkkari on totta kai yhtä symppis kuin Volvo!! Meillä on niitäkin vuosien varrella ollut, itse asiassa useampia kuin Volvoja. Volvot on ostettu uutena ja sillä ajatuksella että ajetaan kymmenen vuotta, ja sitten siinä sivussa on ollut Volkkareita, Bemareita ja muita, joita ollaan ostettu muutamaksi vuodeksi kerrallaan.

Reply
1 2

Leave a Comment